Hieronta on erilaisten hierontatekniikoiden avulla tapahtuvaa kehon pehmytkudosten käsittelyä. Hierontaa voidaan käyttää esimerkiksi rentoutumiseen, stressin ja kivun lievittämiseen sekä liikkuvuuden parantamiseen. Hierontatyylejä ovat muun muassa klassinen hieronta, urheiluhieronta ja mobilisoiva hieronta

 Hieronta on tavoitteellista. Rentoutuminen, kivun lievittäminen, paikallisen nestekierron ja aineenvaihdunnan edistäminen tai lihasjännityksen laukeaminen – hieronnan tavoitteita ja tarpeita löytyy useita.

Hierontatekniikoista käytän pääosin sivelyä, venytyksiä ja painalluksia, ravistelua sekä mobilisoivia otteita. 

Hieronta kohdistuu pehmytkudoksiin, jonka tarkoituksena on vaikuttaa epäsuorasti hermo-, lihas-, lihaskalvo- (faskia) ja hengitysjärjestelmiin sekä vaikuttaa verenkiertoon ja imunestekiertoon auttavasti.

Hieronnalla on useita kehoon vaikuttavia fysiologisia vaikutuksia. Hieronnalla pyritään huoltamaan lihaksia, lievittämään kipua sekä helpottamaan yleistä rentoutumista. Hieronnan kehoon vaikuttavista tekijöistä puhuttaessa on muistettava, että tieteellistä näyttöä on rajallinen määrä ja vaikutusten arviointiin vaikuttaakin suuresti hierottavien empiiriset tuntemukset. Hieronnan vaikutuksiin viitatessa on muistettava, että se on tilanteesta riippuen oireita lievittävä hoito, eikä se poista alkuperäistä syytä oireiden taustalla.

Monesti yhdeksi hieronnan suurimmista hyödyistä mielletään sen vaikutus lihaskudokseen. Työskentelyasennot ja liikuntaharrastukset saattavat aiheuttaa lihaksissa kiristymistä ja jäykistymistä. Näiden vaikutusten seurauksesta lihaksiin saattaa jäädät nämä ns. ”päälle”. Tällöin lihaksen aineenvaihdunta hidastuu ja se joutuu hapettomaan tilaan, josta voi syntyä särkytiloja. Hieronnan yhtenä tarkoituksena on rentouttaa juuri tällaisessa tilassa olevia lihaksia. Asiaan liittyen ei juurikaan ole ristiriidatonta tieteellistä näyttöä, mutta useimmat hieronnassa käyneet ovat varmasti huomanneet ainakin sen lihaksistoa rentouttavan vaikutuksen.

Hieronnalla on tunnetusti kipua lievittävä vaikutus. Sen määritteleminen objektiivisesti on haastavaa, sillä jokainen aistii kipua hieman eri tavoin. Usein hieronnan kipua lievittävää vaikutusta pyritään havainnollistamaan porttikontrolliteorian avulla. Se on yksi suosituimmista kipusignaalien siirtymistä ja aistimista käsittelevistä teorioista. ”Yksinkertaistettuna” tämän teorian mukaan kipuhermosolujen reseptorien aktivoituminen ei ole suoraa seurausta fyysisestä kivusta. Eli hieronnan aikana tapahtuvalla fyysisellä kontaktilla saattaa olla kipua lievittävä vaikutus. Myös kivunsiirtymismekanismit ovat monimutksia kemiallisia prosesseja, mutta erään teorian mukaan hieronta lisää kehossa luonnostaan esiintyvien kiputuntemuksen etenemistä estävien välittäjäaineiden mm. endorfiinin, dopamiininja oksitosiinin syntymistä.

Hieronnan alkaessa hierottavan alueen ja hierojan käsien väliin syntyy kitkaa, jolla on positiivisia vaikutuksia pehmytkudokseen. Kitkan seurauksesta ihon lämpötilassa tapahtuu lievää kasvua, jonka seurauksesta ihon sekä pehmytkudosten elastisuus paranee ja aineenvaihdunta kiihtyy. Hieronnalla pystytään myös muokkaamaan ihonpinnan alla olevan arpikudoksen koostumusta. Hieronnalla on myös vaikutusta verenkierron vilkastuttajana. Valtimoverenkiertoon hieronnalla ei juurikaan ole tutkimusten mukaan vaikutusta, mutta laskimoverenkierron hetkelliseen vilkastuttamiseen on saatu myös tieteellisiä tuloksia. Laskimoiden verenkiertoa siis pystyy hieronnan keinoin nopeuttamaan käyttäen sivelyä, jonka suuntaa on aina oltava varsinki raajoissa sydämeen päin. Tämän seurauksena myös kudosten turvotus vähenee, sillä hieronnan on todettu lisäävän kudosnesteen siirymistä laskimoverenkiertoon. Hieronta myös saattaa laskea verenpainetta hiussuonien hetkellisen laajentumisen seurauksesta, mutta vaikutukset ovat todennäköisesti hyvin hetkellisiä ja paikallisia. Monesti hieronnan jälkeen voi huipata hetken, mutta tilanne tasaantuu yleensä melko nopeasti.

Hermokudokseen hieronnalla ei ole suoraa vaikutusta. Hieronnan aikana hermokudosessa ei tapahdu suoranasia muutoksia, mutta ns. epäsuoria vaikutuksia syntyy hieronnan yhteydessä. Näillä epäsuorilla vaikutuksilla tarkoitetaan varsin yleisesti tunnettua keskushermostoon syntyvää rauhoittavaa vaikutusta ja huomioon on myös otettava, että useat hieronnan vaikutukset tiedostamaton lihastoiminta tai kehon aistiminen (kipua lievittävä vaikutus ja verenkierron vahvistuminen) välittyvät hermokudoksen kautta.

​

Purentalihashieronta

​

Erilaiset purentaongelmat ovat hyvin yleinen vaiva, ja laukaisevina tekijöinä toimivat hyvin usein stressi ja suuret elämänmuutokset. Monesti käy niin, että emme edes tiedä purevamme tai kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Usein se tapahtuu öisin staattisena puremisena tai hampaiden narskuttamisena, mutta myös keskellä päivää esimerkiksi keskittyessämme johonkin. Hammaslääkäri voi suositella purentalihasten hierontaa, tai ainakin yökiskojen käyttöä, jos hän huomaa hampaissa kulumista tai pahimmassa tapauksessa hampaanjuuren vahingoittuneen.

Purentatoimintahäiriön yleisimpiä oireita ovat päänsärky, korvasäryt, näköhäiriöt, kasvon alueen lihasten kipu ja puutuminen, hampaiden kuluminen, niska-hartiaseudun jännitystilat sekä leukojen aamujäykkyys ja kipu. Leukanivelen rahina ja napsahtelu suuta avattaessa voi kieliä tästä myös.

Purentalihasten hieronnassa käsitellään niska-hartiaseudun sekä kaulan lihakset, rintalihakset, pään ja kasvojen alue ja suun sisäpuolelta purentalihakset käsitellään kumihanskoja käyttäen.

​

​

Jos olet epävarma hoidon sopivuudesta, varmistathan asian lääkäriltäsi.